MUISTOJA VENERETKELTÄ





Tänään tehtiin pulpettiveneellä pieni veneretki lähisaaristoon. Viime piknikistä rantakallioille olikin aikaa. Kaislikko suhisi ja myös naapurisaarelta nousi nuotiosavu. Kalliolla oli vanha sydämenmallinen, jäkälöitynyt kaiverrus, missä oli vuosiluku 1947. Siksi ristimme joskus saaren Lempiluodoksi. 









Meidän pojat kalastivat ja jaksoivat tunti kaupalla keksiä leikkejä tuolla saarella. Syötiin evästä, otettiin aurinkoa, uitiin ja ihmeteltiin ötököitä. Nyt nuorisoa ei saa mukaan tyttökavereilla tai ilman, vaikka saaret ja veneet ovat suurentuneet. Olen kokenut tämän kesän jotenkin kaihoisaksi, kun yhteinen aika lomallakin jää aina vaan vähemmälle. Kaverit ja itsenäistyminen ovat tärkeitä ja vuorokausirytmikin kulkee eri kellonajoissa kuin meillä vanhemmilla. 






Olohuoneen parrun päällä on vanhojen airojen kokoelma. Pitää pyyhkiä pölyt sieltä, ennen kuin kaveriporukka ja ennen kaikkea tyttökaverit majoittuvat taas taloon. Meitä kun hätistetään vielä purjehtimaan loppuloman ajaksi. No, pyykit tuli pestyä, ruokaa ostettua kaappeihin ja piha siistittyä. Mitäpä muuta sitä vanhemmilla olisi virkaa kesälomalla? 

Lomaterkuin, 
Hanna



3 kommenttia

  1. Lempiluoto on hurmaava nimi ja retkenne muistuttavat kovasti meidän perheen puuhia aikanaan Äitienpäiväsaareksi nimeämässämme paikassa tuossa lähistöllä. Kummallista, että silloin tuntui aina toukokuun puolivälissä olleen loistava retkisää. Pakkasimme kimpsut ja kampsut sekä maukkaat eväät. Illan tullen palasimme kotosalle, jossa nykyelossa samoja piirteitä kuin teillä. Varsinkin vuorokausirytmi... Nostalgisin tunnelmin, Tuija

    VastaaPoista

© VILLA PUOMI
Maira Gall